En oikeen tiedä mitä ajatella.
Jotkut ihmiset lähtee matkustamaan kokonaisuudessaan vain kahdeksi kuukaudeksi ja he viettävät elämänsä parhaat kaksi kuukautta, joten en tiedä miksi huolehdin jo näin aikaisin kotiin lähdöstä.
Mä oon kuitenkin ollut täällä jo 9 kuukautta ja tästä on tullut mun kotini, joten on aika vaikea kuvitella yhtäkkiä vaan lähtevänsä ja jättävänsä kaiken tämän taakseen.
Mun ison safari reissun jälkeen mulla oli tosi tosi ihanaa täällä Tumutissa ja tuntui, että tekemistä riittää vaikka millä mitalla. Nyt kuitenkin viime aikoina on tuntunut, että jostain syystä ne ihmiset joita pidin hyvinä ystävinäni on syystä tai toisesta ottanut etäisyyttä minusta ja se jotenkin jättää mut vähän tyhjäksi. Mulla on täällä hyviä kavereita ja muutama tosiystävä. Suurin osa mun hyvistä kavereista on kuitenkin poikia ja sitten hyvät tyttökaverit on vaihtareita, jotka eivät asu lähellä. Mulla on siis ihan järkky ikävä hyviä tyttöystäviä mun elämään. Täällä tytöt voi olla kivoja, mutta kaverisuhteet yleensä perustuu draamaan ja paskanpuhumiseen mikä ei jotenkin kauheesti mua viehätä.
Eli toisaalta odotan kovasti Suomeen paluuta. En tiedä mitenkä kaverisuhteet siellä kehittyy, mutta tiedän, että parhaat kaverit on varmasti pysynyt ja näin vaihtovuoden jälkeen uusien kaverisuhteiden luominen ei pitäisi olla hirveän hankalaa. Mä vaihdan koulua, kun tuun takasin Suomeen, mun perhe on muuttanut uuteen taloon, meillä on uusi auto ja meille on tulossa vaihtari Ausseista neljäksi kuukaudeksi. Paljon uusia jänniä asioita tiedossa. Mä täytän 18, kolme päivää mun Suomeen saapumisen jälkeen ja oon innoissani. Pääsen ajamaan ajokorttia, aion ottaa tatuoinnin ja hankkia työn. Oon innoissani tästä uudesta, itsenäisemmästä, elämästä. En malta odottaa nähdä mun äitiä, isää, veljiä ja koiria. En malta odottaa kunnes saan taas syödä vaasan rusileipää, mummun karjalanpiirakoita ja pakastettuja puolukoita. En malta odottaa yöttömiä öitä ja juhlimista kavereiden kanssa.
Toisaalta oon ihan kauhuissani Suomeen paluusta. Rakastan Ausseja ja australialaisia. En tiiä miten tuun pärjäämään kylmässä Suomessa, missä ihmiset jaksaa päivästä toiseen olla töykeitä toisilleen.
En tiiä kuinka tuun pärjämään ilman sitä iloisuutta ja rentoutta, mikä huokuu Australialaisista. Tuun kaipaamaan aurinkoa, mun pikkukylä Tumuttia jota ympäröi kauniit vuoret, rantaa, surffaamista, englannin kieltä, ihania hippivaatekauppoja, söpöjä surffaripoikia, mun host perheitä ja mun parhaita kavereita sekä muita vaihtareita. Mä tuun ikävöimään vaihtarina oloa ja sitä, että saan tehdä niin paljon uusia asioita ja saan niin paljon mahdollisuuksia erilaisiin kokemuksiin. Eniten mä tuun kuitenkin ehkä ikävöimään sitä millainen mä yleisesti olen täällä. Mä toivon todella, että voin tuoda aussi Liljan Suomeen. Mä oon tän vuoden aikan oppinut olemaan positiivinen pienistäkin asioista, sanomaan kyllä kaikille mahdollisuuksille, oon myös oppinut olemaan täsmällisempi ja hoitamaan asioita. Olen oppinut nauramaan itselleni ja olemaan itsevarmempi. Mä todella toivon, että kaikki nämä uudet ominaisuudet pysyvät vielä meren ylitettyäni.
Yhteenvetona sanoisin että mun fiilikset kotiin lähdöstä on tällaiset:
:(:
Pelkäätkö yhtään ettet enää sopeudu takaisin Suomeen?
VastaaPoistaMä ihailen sua tosi paljon. Oot jo jättänyt sen vanhan ittes taaksesi, vanhat ajatukset suomesta, vanhat ajatukset Kavereistasi ja lähteny toiselle puolle maa palloa puhumaan englantia, opiskelemaan ja ystävystymään muihin maalaisiin. *-*
VastaaPoistaJa Sit vielä et Oot ollu rohkee ja ystävystynyt ja Nyt aiot parin kuukaden päästä taas jättää kaiken taaksesi ja Mennä Takaisin uuteen suomeen, oot rohkee, Paljon rohkeempi kuin kukaan muu :)
Tsemppiä jatkoon, ja tiiätkö onks rotareiden kautta helppo päästä ausseihin. Ja Hei Video olis taas kiva😊 ja Sit vaihdon jälkeen ois kiva kuulla hakuprosessista, sun fiiliksistä Ennen, aikana ja jälkeen vaihdon, Australialaisista pojista ja Kaikkee vaihtoon liittyvää!!:)
Itsekin joskus aikoinani (Utah'ssa) vaihto-oppilaana olleena antaisin sinulle sellaisen vinkin, että ennen lähtöäsi käy ottamassa kuva niistä kohteista, mitkä haluaisit ehkä muistaa ja mitä et ole vielä kuvannut. Ota kuva kotitalostasi, naapuritaloista, kotitalosi tienristeyksestä, lähimetsästä, koulusta totta kai pitää ottaa satoja kuvia -- sillä vuosien kuluttua juuri näitä everyday-kuvia on kiva katsella. Pyydä puolituttuja kavereita samaan kuvaan sillä verukkeella, että sä lähdet kohta Suomeen ja haluat matkamuiston. Minähän olin vuoden Amerikassa, öh, valovuosia sitten, silloin, kun ei ollut digikameroita eikä älypuhelimia. Kuvasin silti 1000 diakuvaa Kodachromelle sinä vuonna, vaikka jokainen diakuva maksoi öbaut 2 markkaa eli nykyrahassa ehkä 60c. Teillä nykynuorilla on helppoa! Kuvat eivät maksa mitään, joten anna palaa, ota ihan tavallisistakin asioista kuvia!
VastaaPoistaJN
PS. Ja ota blogiisi pari lisäkuvaa vompateista...ne on niin ihania...
ihanaa saada sut takas ❤️
VastaaPoistaHienot kuvat! olet nuori ja ehdit vielä palata monta kertaa Australiaan, muista ettei mikään ole niin lopullista miltä joskus saattaa tuntua
VastaaPoistaNo mä oon ilonen että tuut pian takasin. Täälä sua odottaa kasapäin uusia vasikoita ja uusia ihmisiä pikku Eemilistä Osmoon! Eikä me suomalaiset nyt aina niin töykeitä olla, ainakaan täällä Virroilla... ;)
VastaaPoistaOlettekko yhessä vielä sen sun poikaystävän kanssa?
VastaaPoistaVau niin ihana postaus! Tuli jotenkin hassu olo tätä lukiessa, kun ens vuonna oon ite lähössä Rotaryn kautta vaihtoon, niin nyt kun te tämänvuotiset vaihtarit alatte puhua paluusta Suomeen, alan tajuta että oikeesti kohta on meidän vuoro lähtee! Nauti sun vikoista kuukausista siellä!
VastaaPoistaIhana postaus! <3
VastaaPoistaMihin kouluun vaihdat kun tulet takaisin?:)
VastaaPoista