Unelma-ammattini

Jos voisin päättää ammattini tältä istumalta olisin valokuvaaja.

Enkä ihan tavallinen valokuvaaja vaan valokaaja, joka kiertää ympäri maailmaa etsien kiinostavia asioita ja erityisesti ihmisiä, ottaa kuvan ja samalla kertoo heidän tarinaansa muutamalla sanalla.
Osa teistä varmaan tietää 'Humans of New York' ja itse haluaisin tehdä tuota samaa mutta matkusetellen ympäri maailmaa. Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin, kuulla erilaisia tarinoita ja saada uutta perspektiiviä elämään. Tää on vaan tällasta day dreaming, mutta hei ehkä jonain päivänä.
-Nää tyypit löysin Melbournesta, pikkukujan päästä soittamasta. Itse olin liian ujo mennä heille puhumaan, eikä he varmaan olisi siitä tykänneetkään, koska heidän soitto oli kesken, mutta aika hyvän paikan olivat katusoitolleen löytäneet.
-Tämä aboriginaali nainen, western name Linda, oli taitelija tuon kyseisen maalauksen takana jonka ostin. Musta olisi ollut ihana hänelle puhella enemmänkin, mutta hänen englannin kielentaitonsa ei ollut laaja, mikä teki keskustelusta haastavaa. Nämä aboriginaalit istuskelivat puiden varjossa maalaten ja jutellen ja musta olisi ollut kiinostavaa kuulla lisää heidän elämästään.
'This seems like a good spot to drink some alcohol aye?'
'No, this is a good spot for people who want to appreciate the the true beauty of this land'

 Kävelessämme takaisin leiriin satuimme törmäämään tähän näkymään. Liitolaiturin (jonka edessä on varo vaaraa kyltti) päässä istuu kaksi miestä juomassa olutta ja puhumassa kovaäänisesti. Päätettiin sitten mennä jutteleen heille. Heillä oli koira mukana ja he juottivat sille olutta. Kysyin leikilläni, että mitä jos koira tulee känniin ja hyppää alas ja miehet vastasivat nopeasti että jos koira hyppää niin me hypätään perässsä. He kysyivät onko meillä antaa vettä koiralle ja olihan meillä. Onneksi.

Maailma on täynnä ihmisiä. Ja jokaisella ihmisellä on tarina kerrottavanaan.