Ihmiset kysyy tosi usein 'ootko innoissas kotiinlähdöstö?' ja en oikeen tiedä mitä vastata. Mä oon niin innoissani, että pääsen näkemään mun perheen ja ystävät Suomessa. Mutta toisaalta oon niin epävarma kuinka mun elämä Suomessa tulee oikeesti olemaan. Enkä myöskään halua jättää mun Australia elämääni, sillä täällä mun elämäni on täynnä jännitystä ja teen koko ajan niin paljon juttuja, että elämä ei käy tylsäksi. 
Mulla on muutama ihminen täällä jota tuun ikävöimään niin paljon ja mua pelottaa, että millonka mä näen heidät taas jos näen ollenkaan. Mutta kuten viime postauksessa sanoinkin, eniten mä ehkä tulen ikävöimään sitä ihmistä, joka mä olen täällä. Mikään ei enään tän vuoden jälkeen tuu olemaan samoin. Se on samalla pelottavaa mutta samalla aika exciting.
Tän vuoden aikana mä oon kokenut niin paljon erilaisia juttuja ja mä oonkin sanaut melkein kaikki to-do listan raksit ruksattua. Scuba diving in the Great Barrier Reef, holding a koala and patting a kangaroo, seeing Uluru, surfing, going to a music festival, seeing Sydney, Melbourne and Adelaide, doing the bridge climb and spending new year in Sydney just to name a few.
Mä oon kasvanut henkisesti täällä myös aika paljon ja se varmasti tapahtuu jollakin tasolla kaikille vaihtareille. Tiedän vähän paremmin kuka mä olen ja mistä olen kiinostunut ja mitä haluaisin opiskella lukion jälkeen, oon tajunnut kuinka hyvin mulla on asiat Suomessa ja ihan yleisesti mun itsevarmuus taso on noussut. En jaksa samalla tavalla kuin ennen välittää mitä muut ajattelevat musta, mikä on ihanan vapauttavaa.
Täällä mun public speaking skills on myös parantunut todella paljon. Joka viikko rotary kokouksessa oon pitänyt pienen puheen, kaksi isompaa puhetta oon myös pitänyt Rotaryssä, oon ollut radiossa puhumassa, oon ollut paikallisen lehden haastattelussa ja ensi viikolla mulla on iso puhe koko koulun edessä. En usko, että Suomessa koulun puheet enää jännittää samalla tavalla tämän kokemuksen jälkeen.
Mä niin toivon, että voin jollakin tavalla tuoda tän kaiken mitä oon oppinut täällä mukanani Suomeen. Ja haluan sanoa kaikille ihmisille, jonka tämä viesti tavoittaa, että jos teillä ikinä on mahdollisuus mennä vaihtoon, älkää epäröikö vaan tarttukaa tilaisuuteen. Ette tule katumaan, sen lupaan.
Muutamia Aussi laulajien biisejä tähän loppun.
Ball bark music - Surrender
Sticky fingers - Australia street
Ball park music - It's nice to be alive
Hilltop hoods - Cosby sweater
Minkä takii sulla on ollut niin paljon esitelmiä? Kuulostaa kammottavalle:'D
VastaaPoistaKauniita sanoja! Eikä kuvissakaan mitään vikaa oo..
VastaaPoistaTunnut ajattelevan aika paljon kotiinpaluuta, mikä on tietenkin ihan luonnollista. Taidat olla vähän samanlainen huolehtija kuin minäkin: uni ei tule yöllä, kun päässä pyörii seuraava päivä; miten esitelmä tai tentti menee koulussa, mitä jos en herääkään vaan nukun pommiin, apua! Mitä jos myöhästyn lentokoneesta, iik! Kun itse olin vaihdossa neljännesvuosisata sitten, en vuoteni lopussa ehtinyt huolehtia paluustani, koska isäntäperheeni järjesti viimeisiksi viikoiksi niin paljon ohjelmaa. Oli viikon river rafting -reissu Colorado-joella ja viikon pyöräreissu Yellowstonen kansallispuistossa. Kun vihdoin kaiken kokemustulvan jälkeen istuin Suomen-lentokoneessa, pää oli aika tyhjä. Vasta siinä vaiheessa epävarma tulevaisuus iski kunnolla tajuntaan kuin metrin pituinen koivuklapi. Hyvinhän siinä sitten lopulta kävi, koska menin seuraavana syksynä lukion 2. luokalle ja sain parhaat mahdolliset luokkakaverit. Itse asiassa 1. luokka ei ollut ollut kovin mukavaa aikaa, koska en ystävystynyt koulunvaihdon jälkeen oikein kehenkään luokkatoveriini kunnolla. Olenkin näin jälkikäteen miettinyt, että halusinko lähteä vaihto-oppilaaksi kaukaiseen maahan sen takia, etten ollut onnellinen elämääni Suomessa, vaan halusin muuttaa koko elämäni kertaheitolla. Hyvinhän siinä kävi, mutta eihän pakeneminen noin niin kuin yleisesti ottaen ole se paras ongelmanratkaisutyyli. Äh, sorry about that, ei ollut tarkoitus ruveta kuormittamaan sinua omilla nuoruudenongelmillani.
VastaaPoistaMainitsit joskus aikaisemmin, että teille on Suomeen tulossa aussivaihtari parikisi kuukaudeksi. Olen ihan varma, että se helpottaa eroahdistustasi ja on mahtava homma. Voi sitä kikatuksen ja hihittelyn määrää, minkä te saatte aikaan jutellessanne Australian ja Suomen hassuista puolista! :) Minä en aikoinani lähtenyt sellaisen järjestön kautta vaihtoon, että sieltä olisi lähetetty "vastalahjana" jenkki Suomeen, mutta olihan sekin jonkinlainen kulttuurishokki, kun ensimmäisen isäntäperheeni ylivilkas 10v poika tuli yksin Suomeen ja minun piti majoittaa hänet ja järjestää hänelle viikoksi ohjelmaa parin päivän varoitusajalla. Tuo poika muistutti vähän Bart Simpsonia--koko ajan suu kävi ja vauhti oli päällä, ilmeisesti sokerihumalan takia. Siinä sitten hengailtiin kaupungilla, ajeltiin vanhojen kavereiden kanssa kolmipäällä mopolla sorakuopan reunaa alas ja vaihdettiin kuulumisia. Poika tuli Suomeen Ruotsista, missä oli ollut parin muun perheensä entisen vaihto-oppilaan "riesana". Onneksi sitä rumbaa kesti vain viisi päivää, eikä mitään suurempaa mennyt rikki; pojankin sain lentokoneeseen ehjänä.
Hupsista, ajattelin kirjoittaa vain muutaman rivin, mutta tästähän tuli melkeinpä romaani. Ei ollut tarkoitus pitkästyttää sinua näillä jorinoilla. Ajattelin vain, että ehkä sinusta olisi hauska lukea, mitä jollain vanhemmalla ihmisellä pyöri päässä silloin joskus, kun hän palaili vaihtarivuoden jälkeen Suomeen. To make a long story short, asioilla on tapana järjestyä. Et tule säilyttämään kaikkia kavereitasi, vaan yhteydenpito useimpiin heistä hiipuu ajan myötä--mutta ne ihmiset, jotka ovat sinulle ihan oikeasti tärkeitä, pysyvät kyllä mukanasi tulevaisuudessakin, vaikka et näkisikään heitä joka päivä. Ei kannata miettiä koko ajan sitä, että koinko nyt ihan varmasti kaikki ne asiat, mitkä halusin kokea. Kukaan ei voi kokea kaikkea. Nauti niiden asioiden kokemisesta, mitkä kohdallesi sattuvat! Älä polta siltoja takanasi, ainakaan ennen kuin olet palannut Suomeen. Ehdit haukkua epämiellyttävät henkilöt myöhemminkin! ;) Anna vain mennä, nauti, mutta älä ota nauttimisestakaan paineita. Elämässä on oltava huonojakin hetkiä, jotta niistä hyvistä osaa nauttia :)
JN
Oon tosi ilonen sun puolesta, et oot saanu tollasen kokemuksen elämääs! Ihan törkeen siistii oikeesti. Vuosi on loppujen lopuks elämässä aika lyhyt aika, mut se mitä kaikkee oot saanu sen aikana kokee, wow. Nauti näistä vikoista päivistä täysillä! Oon ihan hypenä sun puolesta oikeesti, en kestä :D
VastaaPoistaEn ite pääse tässä lähimailla ainakaan vaihtoon, koska rahatilanne, mut oon harkinnu kielimatkaa Oxfordiin :-)