Guatemalaan banaanifarmille

Elämä on täynnä yllätyksiä ja minä olen elävä todiste siitä.

Muutama kuukausi sitten osallistuin R-kioskin ja Frooshin kilpailuun, jossa mahdollisuutena oli voittaa matka Guatemalaan, töihin banaanifarmille. Kyseinen kilpailu osui silmääni, kun selailin tavalliseen tapaan facebookkia yhtenä iltapäivänä koulun jälkeen. Olin juuri lähettänyt muutamia työhakemuksia kun tämä osui silmääni:

"Hedelmälähettiläänä pääset osallistumaan noin viikon mittaiselle Fruit Farm -matkalle Guatemalaan ja olemaan mukana raportoimassa siitä R-kioskin nettisivuilla ja sosiaalisen median kanavissa.

Hedelmälähettiläänä saat hyvän käsityksen hedelmätilan elämästä kehittyvässä maassa. Teet töitä farmilla ja autat pelloilla, opit hedelmistä sekä siitä, miten ja millaisissa eri muodoissa ne päätyvät suomalaisten välipaloiksi"

Päätin hakea heti mukaan, sillä kiinostukseni heräsi ja tällainen juttu kuulosti juuri minulle sopivalta. Päätin kirjoittaa hakemuksen sydämeni pohjasta ja kertoa todenmukaisesti palosta ja intohimosta, joka minulla on matkustamista ja uusia kulttuureita kohtaan.

Kerroin vaihtovuodestani ja siitä kuinka se on vaikuttanut minuun ihmisenä. Kerroin kuinka matkustaminen on aina ollut minulle tärkeää ja että olen ennakoluuloton ja janoan ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja ihmisistä. Taisin myös mainita rakkauteni hedelmiin.

Olin jo melkein unohtanut koko kilpailun, kun puhelimeni soi ja minut pyydettiin jatkohaastatteluun Vantaalle. Puhelun jälkeen olin hyvin hämmentynyt, sillä kaikkien hakeneiden joukosta juuri minut oli valittu jatkoon. Kävin haastattelussa ja jäin odottamaan jännittyneenä tietoa. 

Kun puhelimeni soi seuraavana päivänä ja sain kuulla, ETTÄ MINUT ON VALITTU R-KIOSKIN HEDELMÄLÄHETTILÄÄKSI en meinannut uskoa korviani.

Aloin hyppiä tasajalkaa koulun pihalla ja sain varmasti paljon kummastuneita katseita sillä puhelun loputtua aloin kirkua onnesta. En osaa sanoin kuivailla kuinka innostunut olin!

Nyt on sitten matkan aika koittanut. Lähden huomenna Guatemalaan viikoksi töihin banaanifarmille. Saan tutustua paikalliseen kylään ja sen kulttuuriin, sekä nähdä millainen vaikutus kyseisellä banaanifarmilla on yhteisöön.
Tämä on mielestäni uskomattoman mahtava tilaisuus, sillä näin vaihtovuoden jälkeen pelkkä turismimatkailu ei enää vaan iske ja haluan oikeasti päästä jyvälle maan kulttuurista.

Poliittinen sanoma tällä kyseisellä projektilla on TRADE NOT AID. Eli, että kaupankäynti on parempi keino auttaa kehittyviä maita kuin pelkät avustusrahat. Avustusrahat joita länsimaat antavat kehittyville maille saattavat päätyä vääriin käsiin korruptoituneessa maassa, eivätkä hyvästä tarkoituksestaan huolimatta päädy hyödyntämään avun tarpeessa olevia ihmisiä.

Vapaa kaupankäynti taas on avain parempaan tulevaisuuteen kehittyville maille. Jos kehittyvät maat saisivat käydä vapaammin kauppaa ulkomaiden kanssa niiden tilanne paranisi. Silloin mailla olisi enemmän rahaa käyttää talouden ja elintason kohentamiseen ja maat olisivat vähemmän riippuvaisia ulkomaan avustusrahoista. Minusta tämä sanoma on hieno ja olen todella kiinostunut näkemään miten se käytännössä toimii. Ja myös raportoimaan teille siitä!

Tällä hetkellä on laukut pakattuina, innostunut kutina mahanpohjassa, avoin mieli ja paljon paljon kiitollisuutta tästä yllättävästä mahdollisuudesta.

 Vamos!

ps. mun matkaa pääsee seuraamaan tarkemmin R-kioskin blogin sekä instagramin @rkioski kautta