lauantai 20. syyskuuta 2014

koti-ikävä

IMG_2276 IMG_2269 IMG_2267 You see me smiling....

Mutta hei se ei oo ihan koko totuus. Viime viikolla se sitten "vihdoin" iski, nimittäin koti-ikävä.
En oo ikinä oikeestaan ikävöinyt kotia (jos ei lasketa jotain ekoja yökylä visiittejä kaverilla kun olin tyyliin ekalla luokalla), sillä pisin aika minkä oon ollut sieltä poissa on kolme viikkoa ja ne kolme viikkoa oli niin hauskat, että en pahemmin kerennyt ikävöimään.

Mä en nytkään ikävöinyt niin paljon, että haluisin oikeesti olla takasin kotona. Mutta jotenkin se näin kahden kuukauden jälkeen iski. Mulla kävi niin, että mun host vanhemmat oli Melbournessa viikon ja mun host isovanhemmat oli meitä vahtimassa täällä kotona. Ja sitten heti kun mun host vanhemmat tuli takasin mä lähdin Yasiin mun vaihtarikamun luo viikoks. No sitten jotenkin mulle tuli siellä semmonen vähän "ulkopuolinen" olo. Oon myös viime aikoina ollut tosi väsynyt, vaikka nukunkin tosi paljon ja se on myös vaikuttanu mun mielialaan.

Oon tän koko kaksi kuukautta yrittänyt olla tosi positiivinen, mikä ei itseasiassa ole ede ollut vaikeeta (koska hei oonhan mä Ausseissa <3), mutta kuvittele kaksi kuukautta täyttä hymyä niin täytyyhän sitä sitten joskus olla surullinenkin...

Eniten ikävöin sitä, että voin olla täysin oma itteni. Esim. aamuisin voin olla vähän ärtyisä eikä kukaan ajattele, että voi vitsi harmi, kun otettiin toi Lilja asumaan tänne kun se on niin kärttynen koko ajan. Itseasiassa kauhee sanoa mutta oon myös ikävöinyt "riitelyä" ja sitä että voi sanoa asiat täysin suoraan niinkuin ne ajattelee, sillä niin me toimittiin Suomessa. Täällä mä olen se, joka sopeutuu, eikä toisinpäin.

Ikävöin myös hirveesti mun ystäviäni, joiden kanssa on aina hauskaa ja joiden kanssa voin olla täytin oma outo itteni, sillä täällä mulla ei todellakaan vielä sellasia frendejä ole. Ja vaikka saisinkin hyviä kavereita täältä, mikään ei voi ikinä korvata mun rakkaita suomikamujani. PUS PUS <3

Kun tulin Yasista kotiin mun hostperheen kyydillä, aloin melkein itkemään autossa, koska tajusin et ei hemmetti soikoon eihän tää oo mun oma perhe. Ja et nää oikeesti aidoisti välittää toisistaan, mutta jos mä teen jonkun virheen, nää saattaa ihan hyvin "hylätä" mut.

Myös se, että oon kuullut kuinka paljon jotkut vaihtarit on tehny asioita ja matkustellu jo kaikkiin isoihin cityihin sai mut tosi kateelliseksi, vaikka en todellakaan saisi vertailla vuottani kenenkään muun vuoteen.

Noooh nää viimeset kaksi päivää jotka oon viettänyt mun oman host perheen kanssa on ollut tosi ihania ja en oo taas kerennyt paljon kotia miettimään. Eli ehkä se pahin on nyt ohi, I hope. Luultavasti ikävöin kotia taas hetken päästä, mutta nyt ainakin tiiän että se menee ohi.

Mutta sanonpahan vaan, että vaihtari elämä ei oo yhtä juhlaa kokoajan. Välillä se on täysin paskaa. Mutta hyvät ajat korvaa huonot ja huonot ajat opettaa.

Rakastan vaihto-oppilaana oloa, vaikka välillä onkin vaikeaa. Ja loppujen lopuksi oon itse asenteellanin vastuussa siitä minkälainen mun vuoteni on. Aivan niinkuin jokaikininen ihminen Suomessa, Ausseissa tai ihan missä muualla tahansa. Eli positiivisuutta kehiin people <3

"The hard times that you go through build character, making you A MUCH STRONGER PERSON. "


11 kommenttia:

  1. Moikka! Tuli tosta väsymys jutusta mieleen, että sulla voi olla hemoglobiini arvot matalalla. Luin joskus viimevuonna yhden vaihtarin blogia ja sillä oli sama juttu. Sille tuli siitä anemia, kun ei ajatellut että se vois olla mitään vakavaa.

    VastaaPoista
  2. Niin tiedän mitä fiiliksiä oot kokenut, mulla tuli kauhee koti-ikävä jo parin viikon jälkeen ja voi olla että vielä edessä useampiakin... Ja oikeesti vaikee olla vertailematta toisten vaihtareitten asioihin, kun tuntuu että vaikka kuinka monella on jo tässä vaiheessa oikeesti paljon kavereita ja mulla ei oikeesti oo yhtään. Yks juttu mistä haaveilin oli just se että saisiin täältä kavereita joita ois sit kiva palata tapaamaan, mutta aika vahvasti tuntuu siltä etten saa oikeesti kunnon kavereita. Ja meijän koulus pitäis olla 14 vaihtarii tänävuonna ja tuntuu että kaikki muut on niin paljon suositumpia kunne on ees nättejä. Mut tsemppiä Lilja sulle, oot vahva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JUUUU IHANAA IHANAA ETTÄ SÄ YMMÄRRÄT <3

      Poista
  3. Liljaa! MÄ tiedän ton fiiliksen niin hyvin! väillä on kaikki niin hyvin ja välillä sitte mennän aika pohjiin ja tosi nopeesti. Ja sama ton vertailun kanssa.. Se on ihan hirveetäku tietää et nii ei sais tehä mut kuitenki heti jos kuulee tai lukee muista vaihtareista nii tulee sellanen et hitto miks mä en voi tehä noi, miks mulla ei oo tollasii kavereita.. Mutta rakas paljon tsemppiä ja I'll be here for you anytime! Olet rakas ja ikävä on! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI KIITOS IHANASTA KOMMENTISTA RAKAS <3 i'll be here for you too honey !

      Poista
  4. Ihanaa etten oo ainoo joka ei oo oikee löytänyt vielä sellasii ystävii joiden kaa voi vaan olla... Muutenkin oon samaa mieltä koko tekstin kanssa, paljon haleja sinne kyllä sä pärjäät <3

    VastaaPoista
  5. Nyt kysymys joka ei liity tähä postaukseen, mutta pistän silti koska oon miettiny tätä tosi kauan.. :D Onks sun poikaystävä norjalainen vai mitä, koska en oikee oo ymmärtäny onko se norjalainen vai suomalainen joka asuu norjassa.. niii ja mitenkä sä sen oot bongannu itelles?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu no worries :) Ollaan itseasiassa nyt tauolla tän vaihdoin vuoksi, mutta katotaan sit seuraavan vuoden jälkeen miten jatketaan.

      Mutta siis hän on norjalainen ja asuu Norjassa. Tapasin hänet kielimatkalla maltalla, yli vuosi sitten kesällä! :)

      Poista
    2. Vou vähä siistiä ! :) Puhutko sä norjaa? Sen takii kyselen, ku mulle kävi tänä kesänä sillee et ihastuttii toisiimme yhen italialaisen kans, ja tää tuntuu joskus niin vaikeelta saada toimimaan... Hän siis asuu italias ja minä täällä suomen perukoilla :D En tiiä onks liian henkilökohtasta kysyy, että mitenkä teil on sujunu?

      Poista