En tiedä kuinka monia kiinostaa tämä aihe, mutta multa on muutamaan otteeseen pyydetty Olaan liittyvää postausta ja tässä nyt sitten olisi.
Eli siis eka vähän pohjaa tälle: minä siis seurustelen norjalaisen pojan kanssa, joka asuu Norjassa. Me tavattiin Maltalla kielimatkalla ja ollaan siis tunnettu noin puoli vuotta. Me ollaan nähty nyt viisi kertaa ja puhutaan päivittäin skypessä. Ja niin puhutaan keskenämme englantia, joskus mä yritän mongertaa jotain ruotsia ja Olakin on oppinut tällä Suomessa ollessaan ainakin näitä keskeisimpiä sanoja kuten vittu ja perkele. Kyllä me sentään muutakin ollaan hälle opetettu!
Jotkut on päivitellyt tätä välimatkaa ja tottahan se on yli 1000 kilometrin välimatka on jo kuitenkin aika pitkä. Mä en ikimaailmassa kuvitellut itse joutuvani/päätyäni tällaiseen tilanteeseen, mutta niin se vain tapahtui. Tässä on niin paljon hyviä puolia mutta niin on myös huonoja.
Ne huonot puolet korostuvat erityisesti silloin, kun toinen on juuri lähtenyt pois. Kuten nyt.
Ei sitä ikävää vaan voi sanoin kuvailla ja ne viimeiset halaukset on aina yhtä hirveitä. Ennen mä olen ajatellut lentokenttää ihanana paikkana, josta lähdetään koti uusia seikkailuja, mutta nyt mä oon nähnyt senkin puolen, jossa lentokenttä muuttuu hyvästienjättö paikaksi ja itkua on enemmän kuin vaikea pidätellä. Vanhemmat jaksaa aina lohduttaa sillä, että onhan se skype olemassa ja kun ei heidän aikanaan sellaista ollut. No onhan se suuri lohtu, jota ilman en tuskin tässä tilanteessa olisikaan. Mutta ne illat kun kaikki on huonosti ja kaipaisi oikeaa halausta on se skypekin aika laiha lohtu. Tai silloin kun netti ei jommassa kummassa päässä toimi kunnolla ja puhelu katkeilee jatkuvasti. Välillä silloin tekis mieli vaan heittää kone seinään ja todeta että jumalauta se oli siinä.
Toinen, valoisampi, puoli tässä kaukosuhteessa on kuitenkin se jälleennäkeminen ja se että osaa oikeesti arvostaa sitä aikaa, joka toisen kanssa on. Ei tule riideltyä mistään turhasta ja ainakin meillä on joka kerta kun ollaan nähty ihan super ihanaa ja hauskaa aikaa yhdessä. Kyllä mä uskon, että kaukosuhde voi kestää kunhan molemmat osapuolet on siinä täysillä mukana ja tukevat tosiaan. Mä oon tän suhteen aikana oppinu ihan kestämään hirveää ikävää, elämään hetkessä ja nauttimaan pienistä asioista. Vaikka tää on vaikeeta voisin sanoa näin: I have no regrets.
Tällä kertaa vähän tällasta syvällisempää aihetta, mun teki vaan mieli vähän purkautua.
Jos teillä on jotain kysyttävää jostain tähän liittyvästä niin mä kyllä vastailen tosi mielelläni tai jos teillä on omia kokemuksia samanlaisista jutuista niin olis ihana kuulla miten teillä sujuu/sujui, eli kommenttia vaan rohkeesti tulemaan
- "Distance means so little, when someone means so much!"
kuvat täältä
Aivan ihana postaus! :") kaikkea hyvää teille!
VastaaPoistaOikeesti tosi kiva kuulla että tykkäsit! Ja kiitos:)
PoistaIhana postaus! Itse aloin saksassa ollessani seurustelemaan Lohjalaisen pojan kanssa. Eihän se ihan sama ole kuin eri maissa asuminen, mutta ei mekään kauheen usein nähdä ja silti tuli tällä viikolla just kolme vuotta täyteen! Kaikki on siis mahdollista jos molemmat haluaa suhteen onnistuvan. Tsemppiä teille<3
VastaaPoistaOkei ihana kuulla, että noinkin voi käydä ! Ja onnee teille kolmesta vuodesta se on jo kuitenkin aika hyvä saavutus :)
PoistaMulla oli samanlainen tilanne tossa ihan vähän aika sitten. Mäkin seurustelin just norjalaisen kanssa :D me mietittiin tosi pitkään et ryhdytäänkö kaukosuhteeseen ja molemmat oli sitä mieltä et annetaan sille mahdollisuus. Kerettiin olla yhdessä joku puolisen vuotta vähän reilu, ja just niinkun säkin kuvailit nii ne jälleennäkemiset oli ihania ja hyvästit tuskaa. Vähitellen ne näkemisten väliajat alkoi sitte pitenemään, koska onhan se tosi kallista matkustaa maasta toiseen niin usein. Juteltiin joka päivä, mutta vähitellen se into alkoi siitäkin hiipua koska ei se silti oo ihan sama asia jutella face to face kun skypessä tai puhelimessa. Jossaan vaiheesssa meitä molempia alko vissiiin painaa se kun ei pystynyt olla toisen kanssa koko ajan eikä tiennyt mitä toinen välttämättä oikeasti tekee. Mun mielestä suhteessa tärkeetä on se läheisyys, ja mä kaipasin sitä tositosi paljon. Mä mietin pitkään että mitä mun pitäis nyt tehdä. Seuraavan kerran kun nähtiin niin mä lensin norjaan. Otin asian siellä esille ja hän kertoi että oli miettinyt samaa. Siinä pitkän ja raskaan keskustelun jälkeen päätettiin että molemmilla olis helpompaa jos ei enää seurusteltaisi. Itkin lentomatkan sieltä suomeen, mutta silti mulla oli jotenkin tosi helpottunut olo. Me jutellaan vieläkin hänen kanssa, ja joo, mulla on tosi ikävä. Muistelen tota suhdetta kuitenkin tosi lämpimästi ja hän on mulle vieläkin tosi tärkeä.
VastaaPoistaMä uskon että kaukosuhde voi toimia. Se ei vaan toiminut meillä. Tsemppiä teille, kyllä te pystytte siihen :) <3
Anteeks tästä tuli nyt tämmönen tosi pitkä....:D
Okei hyvä kuulla! Mä niin haluisin, että tää meidän juttu toimisi mutta mulla on se vaihtovuosikin edessä ja kaikkea...
VastaaPoistaJa oikeesti kiitos kommentista, ihana kuulla muittenkin kokemuksia kun kellään kaverilla ei oo ollu samaa tilannetta.
Mutta hei kiitos tsempistä, mä toivon kanssa että tää menee hyvin :)
ootteko harrastanu seksiä?
VastaaPoistaEn pidä tarpeellisena vastata tohon :D
Poistaeli ootte
Poistanoniiiin ja sitten anonyymi voi taas miettiä että oliko tarpeellinen tai sopiva kysymys...
PoistaNo hmm ne on tavannu 5 kertaa, VAIN! Mun mielestä seksiin tarvitaan enemmän, mutta tää oli vaan mun mielipide :D oli miten oli, ootte tosi söpöjä yhdessä ja kyllä tästä välittyy semmonen tunne et välität siitä oikeesti tosi paljon :)!
Poistaihan sairaasti tsemppiä teille! en ite ikinä pystyis kuvitellakkaan olevani kaukouhteessa koska oon just semmonen perus läheisyyttä kaipaava tyttö joten ihan sikana respectiä sulle :) ja en vaan kestä ku ootte niiiiiin yli söpöjä :3
VastaaPoistaIhana ja kiinnostava postaus! Mulla ei oo mitään omakohtasta kokemusta vastaavasta, mutta onhan noita hyviä esimerkkejä että kaukosuhde voi toimia oikeesti :-) Ei muuta kun hurjasti tsemppiä teille, ootte niin ihana pari!! ♥
VastaaPoistaMun sisko oli kaukosuhteessa oululaisen pojan kanssa , ite asutaan täällä iihan etelässä vaikka eihän se sama asia oo kuin eri maissa asuis! Nyt ne on naimisissa, josta voi päätellä että suhde toimi. Niinku sanoit, suhde toimii jos molemmat on täysillä mukana siinä. Mä uskon ja toivon, että teidänkin suhde toimiii välimatkasta huolimatta! Onnea teille :-)
VastaaPoistaAivan älyttömän ihana postaus! Haluan toivottaa paljon onnea teijän suhteeseen!<3 ja jos ootte miettiny niin pitkälle, ni miten te ootte aatellu toimia sun vaihtarivuotena? Tai et saatteko nähdä sen vuoden aikana?
VastaaPoistaAaa ihana postaus :) Paljon onnee teille! <3
VastaaPoistaJa oot oikeesti niin hyvä kirjottaan!
aijotko sä ollenkaan tehdä sitä sitä kysymyspostausta? :)
VastaaPoistaMä oon nuorempi ku sä, mutta mäki oon kerinny seurustella. Se poika ei asunu kovin kaukana, ehkä vähän päälle 30 km päässä. Se paikka oli kuitenki melko syrjäseutua niin sielä ei tullu käytyä. Jos se ois tullu joskus meille niin sillä ei ois ollu sitte kyytiä kotiin. Meillä oli aika kauan on-off kaukosuhde, mutta ei enää. Se oli mun eka ihastus ja sillon mietin, että voi kumpa oisin tehny sen ja sen asian toisin niin oltais ehkä onnelisesti yhdessä. Nykyään oon päässy siitä jo yli ja mietin että joku on jo tulosssa mua vastaan. :)
VastaaPoistaToivottavasti sun ja Olan suhde kestää kauan! Ootte ihana pari. :'D
Vau ihana postaus! :)
VastaaPoistaSekin auttaa kun pöllii jotain pojan paitoja tms. ja jättää ne suomeen "muistoiks", on vähän niinkun osa silti vieressä nukkumaan mennessä :D
VastaaPoistaPakko oli kommentoida tähän. Olen itse seurustellut välimatkalla 200km kohta kolme onnellista vuotta, ja puit sanoiks ton mitä oon aina miettiny että mikä se kaukosuhteen huono juttu on. Se kun toisen ikävät puolet muuttuu ikäviks sillon kun ei nähdä, jotenkin on helpompi suuttua ja turhautua kuin sanoa että "Ikävöin sinua". Hirveän paljon onnea teille elämään<3
VastaaPoistaPystytte siihen <3 itsekin olen elämänyt ensimmäiset 2 ja puoli vuotta kaukosuhteessa ja nyt vihdoin me pystyttiin muuttamaan yhteen. Ollaan oltu poikaystävän kanssa nyt neljä vuotta. Ja lämmöllä ja surulla muistelen tota aikaa, mutta kaikki on mahdollista ja sen arvoista, kun vaan uskoo siihen mihin haluaa pyrkiä! Tsemppiä!! :)
VastaaPoistavoi niin ihana postaus ja ootte niin ihana pari, kaikkee hyvää teille!:)
VastaaPoistajos teidän suhde kestää, aiotteko myöhemmin muuttaa yhteen?:)
VastaaPoistatosi ihanasti kirjotettu ! :)
VastaaPoistaoi ihanaa että teillä on kaikki hyvin ja toimii toi juttu noin hyvin : ) mua vähän kuumottelee kun tavallaan tahtomattani ajaudun kaukosuhteeseen 3vuoden "normi"suhteen jälkeen. Huomenna poikkis lähtee vuodeks inttiin eli nähdään paljon harvemmin ja keväällä mä haen opiskelemaan Turkuun ja poikkis taas Tampereelle. Vaikka toi välimatka ei nyt oo siis silleen lähelläkään 1000km ja näin niin kyllä toi silti vähän pelottaa kun viimeset kolme vuotta oltu näkemisis tyyliin joka päivä ja oon aina haaveillu semmosesta opiskelijakaksiosta möh.
VastaaPoistaoi ihana postaus! kirjotat tosi hyvin :)
VastaaPoistaMun tuttu tapas espanjassa jonkun pojan joka asu tanskassa ja se mum tuttu suomessa. Niillä oli pari vuotta kaukosuhde ja nyt ne asuu molemmat tanskassa. Ne uhrautu toistensa vuoks ja näki vaivaa toistensa eteen. Kaukosuhteet kestää jos on kestääkseen, ei kannata murehtia liikaa, koska niinkun unelmatkin käy toteen kun unelmoi tarpeeksi, myös pelot käy toteen jos pelkää tarpeeksi. T. Yks sun kaveri joka tykkää laittaa anonyymikommentteja. Puspus mun lespovaimoni ♥♥
VastaaPoistaPeeäs tää ei suostunukkaa pistää sitä anonyyminä ;-)
VastaaPoistaaivan ihanasti kirjotit tän! mä niin toivon ja luotanki siihen että teiän suhde kestää. mulla on itellä sama tilanne ja vitsi pystyin samaistuu niin hyvin tohon tekstiin :)
VastaaPoista