elämän tarkoitus

30 tuntia lentokoneessa. Viikko Guatemalassa. Neljä päivää banaanifarmilla. Kuulostaa eksoottiselta, mutta siihen se sitten saattaa jäädäkin, sillä useilla on mielessä biitsit ja muut turistimestat ja banaanifarmilla vierailu tuskin on bucket listan yläpäässä monilla.

Mutta minulle juuri tämä kyseinen kokemus oli valehtelematta maailmaa mullistava. En ole ennen vieraillut Amerikan mantereella ja muutenkin matkani ovat kohdistuneet maihin, jossa kulttuuri ei kovin paljon eroa omastamme. Guatemalalaisessa banaanifarmin ympärille rakentuneessa kylässä koirat, kissat ja kanat juoksentelevat ympäriinsä sulassa sovussa. Lapset leikkivät toistensa kanssa resuisen mutta onnellisen oloisena. Ja mihin ikinä käveletkään on ympärilläsi on aurinkoa ja hymyileviä ihmisiä.

Tietysti tässä kaikessa on myös kääntöpuoli, joka myös avarsi maailmankuvaani aika tavalla. Jokainen on kuullut tehdastyöläisistä ulkomailla, kuinka pitkiä päiviä he työskenetelevät ja hyvin pienellä palkalla. Mutta tämän näkeminen konkreettisesti sai arvostamaan omaa mahdollistuutta koulutukseen ja siihen, että saan valita oman ammattini. Ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä työhönsä, mutta mielessäni pyöri ajatus siitä, että pitivät he tästä työstä tai eivät heillä ei juuri ole valinnan varaa.

Tämä matka tarjosi paljon muutakin kuin kauniita maisemia. Tajusin, mitä haluan tehdä elämälläni. Haluan matkustaa, tavata ihmisiä ympäri maailmaa ja jakaa näkemyksiä heidän kanssaan, sekä auttaa niitä jotka ovat syystä tai toisesta avun tarpeessa. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta mielestäni kokemukset ja erilaisten ihmisten kanssa jaetut hetket ovat kultaakin kalliimpia.